Näytelmä sijoittuu keskelle Venäjän maaseutua, jossa taitelijat viettävät aikaansa rakastaen vääriä henkilöitä, odottaen tulevaisuudelta suuria ja kokevat karvaan pettymyksen. Lokki on näytelmän symboli. Se symboloi toisaalta nuorta ja naiivia Ninaa, joka rakastuu kirjailija Trigoriniin, kuin myös tulevaa kirjailijaa Konstantinia, joka on rakastunut Ninaan. Konstantinin äiti , kuuluisa näyttelijätär Irina Arkadina halveksii poikansa kirjoituksia eikä kykene ymmärtämään tätä. Tilanhoitajan tytär Masa on rakastunut Konstantiniin, mutta nai opettajan. Kun henkilöt kohtaavat kaksi vuotta myöhemmin, Ninasta on tullut b-luokan näyttelijätär, Konstantin on kerännyt nimeä kirjailijana, Trigorin palannut Ninan hyljättyään takaisin Konstantinin äidin luokse. Näytelmä loppuu siihen, kun Konstantin ampuu itsensä. <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

    Tapahtumat eivät jyrää silmille millään valtavalla nopeudella, itse asiassa näytelmässä varsinaisesti tapahtuu melko vähän. Tunnelma on pysähtynyt, kuitenkin intensiivinen , henkilöt haaveilevat tulevaisuudesta ja toivovat jotain tapahtuvan. Henkilöiden elämä itsessäänkin on kuin teatteria, he uskottelevat itselleen että se on ihan okei. Todellisuus on kuitenkin toinen. Elämästä annetaan melko ankea kuva – turhaa optimismia, karkeutta ja surumielisyyttä. Mikään hilpeä tarina Lokki ei todellakaan ole. Elämään petytään pahasti ja siihen turhaudutaan. Ihminen on avuton ja kykenemätön saattamaan elämään parempiin kantimiin.

      Tapahtumien pinnan alla voi nähdä monia merkityksiä. Esimerkiksi loppukohtauksessa Samrajev tuo täytetyn lokin Trigorinille, sen saman jonka Konstantin oli ampunut. Samrajev väittää Trigorinin tilanneen täytetyn lokin, mutta Trigorin ei muista tätä. Heti sen jälkeen kuuluu Konstantinin laukaus. Ninan mielenterveys on myös kärsinyt ja hän sanoo olevansa lokki.

    Lokki ravistelee lukijaansa, se ei ole mitään kevyttä iltalukemista mökki-iltoihin. Tämä piirre on tietenkin tyypillinen realismille ylipäänsäkin.